Populäärimusiikkia Vittulajänkältä

"Jokainen, joka on edes käynyt Lapissa, on huomannut, että tarinointi on siellä elämäntapa. Mikä tahansa sattumus voi saada ylimaalliset mittasuhteet. Parhaassa tapauksessa niistä tarinoista syntyy maailmankirjallisuutta. Tämä kirja on vähän sellainen tapaus.

Pojat kasvavat 60- ja 70-luvun Pajalassa. Niemi kertoo maailmanmenosta siihen malliin, että välillä tuntee itsekin kasvaneensa samassa paikassa, jos on elänyt tuota aikaa. Ja vaikkei olisikaan, niin sen ajan maailma avautuu silmien eteen elävänä, soljuvana kuvana, jossa ikävä ja hauska, huumori ja vakava limittyvät toisiinsa kuin ne olisivat yhtä ja samaa, vuolaasti virtaavaa Tornionjokea. Ei tätä kirjaa pidä selittää: tämä pitää lukea ja kiittää mielessään tätä pohjoisen miestä siitä, että hän on siunannut meitä tällaisella teoksella, joita syntyy aniharvoin.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on saanut mm. August-palkinnon, joka on Ruotsin arvostetuin kirjallisuuspalkinto. Sen lisäksi Niemi on saanut melkoisen liudan muita tunnustuksia. Alkuperäinen teos löytyy yli 200 000 kodista. Tämän jälkeen lähes kaikki tietävät, että Pajala sijaitsee Pellosta luoteeseen, toisella puolen jokea."

Riikka

Outo. Erikoinen. Sovinistinen. Ällöttävä. Mieleenpainuva. Ahdistava. Seksistinen. Omalla tavallaan kiinnostava. Näillä sanoin kuvaisin kirjaa.

Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on tarina poikien kasvusta nuoriksi miehiksi 1960- ja 1970-luvuilla. Muistaisin, että tästä kirjasta kohuttiin, kun olin yläasteella tai lukiossa. Jo kirjan nimi herätti kiinnostusta nuorten keskuudessa.

En todennäköisesti olisi valinnut tätä kirjaa luettavaksi ilman tätä lukuprojektiamme, mutta kirja yllätti. Vaikka se olikin erikoinen, pidin siitä. Todennäköisesti kirjan tapahtumiin voisi eläytyä vielä paremmin, jos olisi itse elänyt 60- ja 70-luvuilla. Mutta aikakauden kuvaukset olivat kyllä niin elävästi kirjoitettuja, että pystyin helposti muodostamaan mielessäni kuvan kaikista kirjan tapahtumista ja tapahtumapaikoista. Jopa niin elävästi, että Vesku ihmetteli, mitä oikein teen, kun peitin lukiessani silmäni, kiemurtelin ahdistuneena sohvalla ja luin lisää kurkkimalla raotettujen sormieni välistä... - menossa oli siis ällöttävä kohtaus, kun kirjan päähenkilö epäili sokeutuneensa silmiensä väliin osuneesta ammuksesta, ja verta oli kaikkialla. Eikä tämä edes ollut ainoa ällöttävä tapahtuma kirjassa.

Kirja sisälsi paljon todella outoja kuvauksia, joita olikin sitten pakko päivitellä ja lukea välillä ääneen Veskullekin. Yksi tällainen kohta oli kuvaus suomalaista naisista (s. 129): "Miehet ylistivät lisäksi omaa viisauttaan, koska olivat valinneet vaimonsa Suomesta, sillä Suomen naiset olivat sitkeitä kuin pajunvitsat, kärsivällisiä kuin porot ja kauniita kuin sinisten järvien rannoilla kasvavat koivut, ja heillä oli sitä paitsi isot perseet, joista usein ja vähällä vaivalla syntyi hyvinmuodostuneita lapsia." Käsittämätön loppu.

Kaikessa sovinistisuudessaan kirjan loppupuolella (s. 228-231) oli hauska pohdinta siitä, mikä on knapsua. Opin siis taas uuden sanan, joka tarkoittaa "akkamaista, siis jotain sellaista, mitä yleensä vain naiset tekevät". Kirjan mukaan "tietyt askareet ovat perusluonteeltaan knapsuja, eli niitä miesten on syytä välttää. Siihen ryhmään kuuluvat verhojen vaihtaminen, neulominen, matonkudonta, käsin lypsäminen, kukkien kastelu ynnä muu sellainen. --- Mutta voiko mies ommella ompelukoneella? Vispata kermaa sähkövatkaimella? --- Tai tyhjentää astioita pesukoneesta? Voiko tosimies imuroida autonsa ja silti säilyttää kasvonsa? --- Onko esimerkiksi kevytlevitteen syöminen knapsua? Tai se, että käyttää auton sisätilanlämmitintä? Tai ostaa hiusgeeliä? --- Tai että kerää koirankakkaa muovipussiin?" Ainakin meidän perheessä mies tekee sitä mitä nainenkin :)

Arviointi: 4/5

Emmi

Kirja oli mielestäni todella omaperäinen ja hauska, välillä kuitenkin outo ja ällöttävä, kuten Riikkakin mainitsi. Vaikka tiesin kirjan nimeltä entuudestaan, ei minulla oikein ollut mitään odotuksia sitä kohtaan. Lähinnä ajattelin, ettei teos ole kiinnostava. Kirja yllätti minut todella positiivisesti! Kerrontatapa oli mukaansatempaava ja kirjan olisi halunnut lukea kerralla loppuun.

Osa kirjan kuvauksista oli niin todellisen tuntuisia, että niihin eläytyi vähän liiaksikin mukaan. Välillä nauratti ääneen ja välillä suorastaan kuvotti. Kirjailija on onnistunut hyvin kuvaamaan poikien kasvua miehiksi Pajalassa. Kirjan henkilöhahmot olivat erikoisia ja monipuolisia. Kuvaukset Pajalassa vietetyistä häistä sekä rottien tuhoamisoperaatio jäivät mieleeni esimerkkeinä monista kirjan omaperäisistä tarinoista.

Knapsu-sana täytyy ottaa käyttöön ;)

Arviointi: 4+/5