"Mark Twain - oikealta nimeltään Samuel Langhorne Clemens - julkaisi Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin seikkailuista kertovat poikakirjansa vuosina 1876 ja 1884; sen jälkeen ne ovat ilmestyneet lukemattomina painoksina eri kielillä, ja kaikkialla ne luetaan poikakirjallisuuden mestariteoksiin. Huck Finnin ja Tom Sawyerin parissa elää kirjallisuudenprofessori yhtä nautinnollisia hetkiä kuin konsanaan koulupoika: 'Kun joitakin vuosia sitten jouduin uudistamaan tuttavuuteni näiden herrojen kanssa, sain tilaisuuden odottamattomaan ja virkistävään löytöön. -- Uusi lukeminen toi selvästi mieleen suuria vertauskohtia, kaikkein suurimpiakin humoristisen kirjallisuuden alalla: Don Quijoten, Pickwick-kerhon, Kuolleet sielut ja Seitsemän veljestä.' (Prof. Rafael Koskimies)"
Riikka
Sain eilen luettua Mark Twainin Huckleberry Finnin seikkailut -kirjan loppuun. Tavallaan tykkäsin kirjasta, tavallaan en. En pitänyt Tom Sawyerin henkilöhahmosta; mielestäni hän oli ärsyttävä päällepäsmäri, joka yritti pilata kaikki Huckin hyvät suunnitelmat. Huckleberry ja neekeri-Jim sen sijaan olivat hauska parivaljakko, jonka seikkailut olivat ihan viihdyttävää luettavaa.
Jo kirjan alussa ihmettelin sitä, kun kirjassa käytettiin niin vahvasti sanaa neekeri, joka nykypäivänä mielletään rasistiseksi haukkumasanaksi. Kirjani suomennos on vuodelta 1976, ja olisikin mielenkiintoista tietää, onko uudemmissa suomennoksissa (jos niitä on tehty) käännetty neekeri-sana jotenkin muuten, tyyliin "tummaihoinen" Jim.
Mielestäni kirja oli helppolukuinen, mutta jotenkin huononi loppua kohden. Ehkä se johtui siitä, että Tom Sawyer, josta en pitänyt, astui kuvaan. Kirja myös muuttui loppua kohden jotenkin lapsellisemmaksi, mitä se alussa oli, eikä lukeminen huvittanut niin paljon enää loppupuolella.
Myös tässä kirjassa oli käytetty jonkin verran itselleni vieraita sanoja, mutta yleisesti ottaen käytetty kieli oli värikästä ja oivaltavaa. Neekereiden puheet oli kirjassa käännetty huonolle suomelle, mikä oli erilaista ja tavallaan ihan hauskaa. Neekereiden erilaiseen asemaan orjina ja palvelijoina pystyikin eläytymään hyvin, kun heidän puheensa oli kuvattu kielivirheitä sisältävänä. Tässä yksi esimerkki Jimin puheesta Huckille kirjan sivulta 55: "Jos teil on karvane käsivarsi ja karvane rinta niin se meina, et te tule rikas. Juu, tällanen merkki voi teke hyöty, kun siitä tietä etukäten. Nääks te, voi sattu, et ole ensin köyhä pitkä aika, ja niin te ole hurja masentunu ja meina tappa itse, jos ei te tietä tost merkist et te tule rikas joku kerta."
Kirjasta tuli taas hyvin esille se aikakausi, jolloin kirja on kirjoitettu. Elämä tosiaan oli erilaista. Lukiessa oli esimerkiksi jotenkin vaikea hahmottaa, millaisella lautalla Huck ja Jim oikein liikkuivat. Ihmettelin myös aluksi sitä, minkä ikäinen Huck oikein oli, kun hän esimerkiksi poltti tupakkaa, mutta hänet kuitenkin kuvattiin nuorena, lapsellisenakin poikana. No, tarkka ikä kyllä selvisi myöhemmin, ja sitten pystyin taas paremmin muodostamaan kokonaiskuvaa tapahtumista :)
Arviointi: 3½/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti