Havukka-ahon ajattelija

"Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija - kesäinen kertomus korpifilosofi Konsta Pylkkäsestä - on sijoittunut humoristisen kirjallisuutemme kärkipäähän. Teoksesta on tullut todellinen lukijain suosikki: siitä on otettu jo kaksitoista painosta.

'Konstan mittaisia miehiä ei kirjallisuutemme kaiken kaikkiaan ole luonut monta.' (Aarne Laurila, S. Sosiaalidemokraatti)

'Konsta Pylkkänen on Veikko Huovisen nerokas löytö. Konsta on niin elävä ja rehevä, että häntä on vaikea kuvitella pelkäksi paperieläjäksi; hän muuttuu lukijan mielessä lihaa ja verta olevaksi ihmiseksi niin kuin vain harva romaanihenkilö. Veikko Huovinen on aitosyntyinen humoristi.' (Toini Havu, HS)

'Modernein ja älykkäin teos proosassamme. Veikko Huovinen on projisioinut Konsta Pylkkäsen paljon puhuttua uutta maailmantunnetta rohkeammin ja omaperäisemmin kuin kukaan ikäpolvestaan.' (Kauko Kare, Suomalainen Suomi)"

Painos vuodelta 1960

Riikka 

Tämä  Veikko Huovisen Havukka-ahon ajattelija -kirja löytyi vanhempieni kirjahyllystä, joten valitsin sen seuraavaksi luettavaksi. Kirjassa on vain 210 sivua, joten sen luki nopeasti. En asettanut juurikaan odotuksia kirjalle, koska olin huvittunut takakannessa mainitusta korpifilosofi Konsta Pylkkäsestä, josta kirja siis kertoi. Korpifilosofin tarina ei nimittäin herättänyt mielikuvissani suurta innostusta. Mutta kirja yllätti. 

Tarina oli hieman tylsä, mutta kirjoitustyyli oli hauska. Parissa kohtaa nauroin jutuille jopa ääneen. Outoa kirjassa olivat erikoiset sanat, joiden merkitystä jouduin monta kertaa lukiessani pohtimaan. Esimerkiksi jalkarätit olivat sukkia ja russakka oli torakka. Enpä ole tuollaisia ennen tiennyt. Onkohan sanoja käytetty ennen ihan yleisesti?

Konstan puheet oli kirjassa kirjoitettu jännällä murteella, jota oli kuitenkin yllättävän helppo lukea. Sanavalinnat olivat välillä todella erikoisia, ja jäinkin monesti pohtimaan niiden merkitystä. Esimerkiksi tätä kohtaa luin pariin kertaan miettien, mitähän tässä tarkoitetaan (s.20): "- Oli tämäkin elämäntehtävä, pieksää puita kirveellä, hän tuumi joskus. - Sitten joskus tulee savottaan rähjäinen kulkujätkä, se Kuolema, ja kyhnyttää ruosteisella justeerilla sielun irti naavaisesta ruumispökkelöstä." Täytyy taas tunnustaa, etten edes tiennyt, mikä on savotta. Myös justeeri ja naava olivat minulle outoja sanoja. Onneksi on Wikipedia... En tietenkään googlaile kaikkia outoja sanoja kirjaa lukiessa, mutta sellaiset sanat, jotka olivat jääneet häiritsemään, tarkastin tätä blogikirjoitusta varten.

Hassua kirjassa oli se, että tutkijoita Ojasto ja Kronberg puhuteltiin maistereina ja lisensseinä - aivan kuin he olisivat muita tärkeämpiä ihmisiä. No, ehkä he siihen aikaan olivatkin, mutta silti hieman oudoksutti, että maisterit nostettiin niin esille koulutuksensa vuoksi. Ärsyttävää taas oli kuvaus naisen asemasta; Konsta käskytti Iitaa siivoamaan ja laittamaan parempaa ruokaa, kun maisterit olivat tulossa kylään. Toisaalta tyyli myös nauratti (s. 196): "Tässä on kahvitokka ja saa laittaa totisen kahvin! Voisi olla hyväksi lakaista vähän lattioita ja tuulettaa kamaria. Kaivolla on kaloja ja voi olla mukava keittää ne maitoon... Minäpä käyn viemässä paskahuusiin paperia!"

Tähän loppuun laitan vielä kirjani viimeiselle sivulle piirretyn kuvan Konstasta. Kirja on kirjaston poistokappale, joten en tiedä, kuka sen on piirtänyt - ei kuulemma äiti ainakaan :)

Arviointi: 3-/5