Humiseva harju

"Humiseva harju on Englannin kirjallisuuden suuria klassikoita, monitahoinen ja väkevä rakkausromaani, jonka tapahtumat liikkuvat Yorkshiren jylhillä nummiseuduilla. Se kertoo kohtalonomaisen tarinan tuhoavista ihmissuhteista sekä rakkaudesta, joka ei saanut vastakaikua.

Vuonna 1847 ilmestynyt Humiseva harju jäi Emily Brontën ainoaksi romaaniksi, mutta se riitti viemään hänen nimensä maailmankirjallisuuden historiaan."

Riikka

Lukuprojektimme neljänneksi kirjaksi valikoitui Emily Brontën Humiseva harju. Itse asiassa luin kirjan heti Anne Frankin Päiväkirjan jälkeen, sillä sain Humisevan harjun lainaksi Miinalta silloin, kun vielä luin Päiväkirjaa. Kerroin Miinalle lukuprojektistamme, ja aloimme tutkia Miinan kirjahyllyä. Sieltä löytyikin monia listallamme olevia kirjoja. Miina kertoi juuri edellisellä viikolla lukeneensa Humisevan harjun, ja suositteli sitä meille seuraavaksi luettavaksi kirjaksi sillä perusteella, että kirjan lukee nopeasti. Miina sanoi lukeneensa sen parissa päivässä, mutta itselläni kului viikko!

En tuntenut Humisevan harjun tarinaa etukäteen. Miina sanoi itse innostuneensa luettuaan kirjan esipuheen ja johdannon lukijalle, mutta pettyneensä itse kirjaan. Oma kokemukseni oli pitkälti sama. Tämä oli sellainen kirja, jonka lukemisen olisin ilman tätä lukuprojektia luultavasti jättänyt kesken. Menin välillä sekaisin kirjan henkilöissä, ja jouduin monta kertaa tarkistamaan kirjan alussa olleesta sukupuusta, kenestä milloinkin oli kyse.

Kirjan sisällöstä jäin lähinnä miettimään sitä, kuinka joku voi elää koko elämänsä niin pienessä piirissä tutustumatta sen useampaan ihmiseen ja käymättä juuri omaa pihapiiriään kauempana. Luulisi olleen tylsää elämää. Ja kuten kirjankin perusteella voi todeta, ei sellaisesta kovin selväjärkisenä voi selvitä :)

Rakkaustarinana Humiseva harju oli onneton. Toisaalta kyllä pidin tarinan kerrontatavasta - se piti mielenkiinnon yllä. Lukiessani kirjaa tuntui siltä, että tarinassa on jotain hyvin tuttua. Aloin jopa epäillä, olenko sittenkin lukenut tämän kirjan joskus kauan aikaa sitten. Enpä muista.

Arviointi: 2+/5


P.S. Suunnittelin eilen illalla tätä blogin kirjoittamista, kun iskä tuli meillä käymään. Se näki Humisevan harjun ja kertoi sen olevan sellainen kirja, jonka hän oli itse lukenut nuorena. No, sitten jouduin tunnustamaan, etten päässyt läpi konsernitilinpäätöksen tentistä (viimeinen tentti muuten valmiista KTM-tutkinnosta), ja sain kuunnella toruja tästä kirjaprojektista :) Nyt pitäisi seuraavat kaksi viikkoa lukea ja opetella ne konsernitilinpäätöksen asiat seuraavaan tenttiin ja unohtaa tällainen viihdekirjallisuus :) Tiedän, joo... mutta kun kiinnostus on vähän muissa kirjoissa :)

Emmi

Syksy on mennyt pitkälti gradun ja työkiireiden parissa. Blogirintamalla on osaltani ollut vähän hiljaisempaa, koska lukemiselle ei ole millään meinannut löytyä aikaa. Nyt sain kuitenkin vihdoin Humisevan harjun päätökseen ja pääsen aloittamaan seuraavaa kirjaa, joka on Maailman ympäri 80 päivässä. Täytyy vähän yrittää kiristää lukutahtia, jotta saan Riikan jossain vaiheessa kiinni :)

Riikka kirjoitti, että Miina oli lukenut Humisevan harjun parissa päivässä. Ei kirja kyllä niin nopealukuinen ollut! Miina taitaa olla supernopea lukija :) Itse luin kirjaa pienissä osissa aina, kun siihen vain oli aikaa, mutta kokonaisuudessaan lukemiseen kului vähintäänkin viikko. Kiitos Miinalle kirjan lainaamisesta myös minulle!

Meillä on ollut Riikan kanssa muutamaankin otteeseen puhetta Humisevasta harjusta ja kuten arvelin, olimme tällä kertaa melko vahvasti eri linjoilla kirjan sisällön suhteen. Olen lukenut kirjan joskus aikaisemmin ja muistelin, että pidin siitä. Sisällöstä en kuitenkaan enää muistanut oikeastaan mitään muuta kuin nimen Heathcliff.

Mielestäni kirja oli hyvä! Tykkään Humisevan harjun tyylisistä sukutarinoista, johon on sisällytetty rakkaushömppää. Vaikka jouduin Riikan tapaan kirjan alussa useaan kertaan tarkistamaan henkilöitä sukupuusta, pääsi juoneen kuitenkin melko nopeasti mukaan. Tarina oli jännittävä ja henkilöhahmot monipuolisia ja tunteita herättäviä. En esimerkiksi pitänyt lainkaan Lintonista, ja hän suorastaan raivostutti minua. Heathcliff taas sai raakuudestaan huolimatta sympatiani. Vaikka tunnelmaa väritti välillä epätoivoinen ja raastava rakkaus, oli mukavaa, että loppu oli kuitenkin onnellinen. Harmi, että teos jäi Emily Brontën ainoaksi.

Arviointi: 4/5

Pikku Prinssi

 Riikka

Emmin ehdotuksesta valitsimme lukuprojektimme kolmanneksi kirjaksi Antoine de Saint-Exupéryn Pikku Prinssin. Olin lukenut kirjan viimeksi joskus nuorempana, ja kävinkin etsimässä kirjaa vanhempieni kotoa. Koska sitä ei nopealla katsauksella kirjahyllystä löytynyt, hain kirjan kirjastosta. Samalla kirjastokäynnillä katsastin aulassa olevan korin, josta saa ottaa ilmaiseksi kirjoja ja jättää vaihdossa oman kirjan tilalle. Korissa oli Jostein Gaarderin Sophie's World eli iki-ihana klassikko englanniksi :) Otin sen mukaani. Olen siis lukenut Sofian maailman vuonna 2004, ja lukeminen tuotti monet kerrat tuskaa. En siis todellakaan odota, että pääsen lukemaan kirjan uudestaan :) Voisimme suosiolla jättää sen lukuprojektimme loppupäähän. Mutta nyt Pikku Prinssiin...

Pidin kirjasta. Luin sen kerralla alusta loppuun. Tarina piti mielenkiinnon koko ajan yllä - halusin jatkuvasti tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Pidin myös kuvista, jotka auttoivat eläytymään tarinaan. 

Kirjaa lukiessa jäin miettimään, miksi lasten ja aikuisten maailmat ovat niin erilaisia. Lapsena maailman ihmeitä havainnoi avoimesti ja uteliaasti. Aikuisena on aina kiire, eikä ehdi pysähtyä nauttimaan siitä kaikesta, mitä on saanut.

Kirjassa oli paljon viisauksia - se on opettavainen tarina onnen tavoittelusta iloineen ja suruineen. 

Arviointi: 3½/5

Nuoren tytön päiväkirja

"Keskiviikkona, heinäkuun 8. päivänä vuonna 1942 kirjoitti 13-vuotias Anne Frank päiväkirjaansa: 'On kuin koko maailma olisi kääntynyt ylösalaisin. Mutta olen hengissä, ja se on pääasia...' Yli kahden vuoden maanpako keskellä suurkaupunkia, vanhan talon 'salaisessa siivessä' oli alkanut. Ja kun se päättyi elokuun neljäntenä 1944, oli seitsemällä piilopirtin kahdeksasta asukkaasta edessään vain tie kuolemaan. Anne Frank menehtyi Bergen-Belsenin keskitysleirillä maaliskuussa 1945.

Anne Frank oli varakkaan amsterdamilaisen juutalaisperheen nuorempi tytär. Koko maailma tuntee hänen päiväkirjansa, kirkkaan, rohkean dokumentin juutalaisvainojen ajan Hollannista. Se koskettaa yhä uusia sukupolvia, uusia ihmisiä. Nyt kun myös päiväkirjan rinnakkaisteos Salaisen siiven tarinoita on ilmestynyt suomeksikin, Päiväkirja kannattaa lukea jälleen kerran uudestaan."

Riikka

Aloitin kirjan lukemisen viime viikolla lentokoneessa matkalla Bukarestiin. Olen aikoinaan saanut kirjan lahjaksi mummoltani joskus ala-asteella, mutta äitini ei silloin antanut minun lukea kirjaa, vaan piilotti sen. Kiellon takia kirja olikin kiinnostava, mutta en enää muista, koska sain sen ensimmäistä kertaa luettavaksi. Koskaan aikaisemmin en ole lukenut kirjaa loppuun. Muistan lukeneeni Päiväkirjaa lukioaikana, mutta silloin pidin kirjaa tylsänä, ja jostain syystä sen lukeminen jäi kesken.

Toinen kirjaan liittyvä muisto liittyy Amsterdamin matkaani vuonna 2004. Kävelimme Anne Frankin museon ohi, mutta emme vierailleet siellä. Aion kyllä käydä siellä vielä jonakin päivänä!

Mielestäni Päiväkirja oli mielenkiintoista luettavaa - aito, rehellinen kuvaus nuoren tytön elämästä. Surullista, etteivät tytön haaveet omista lapsista ja tulevasta elämästä koskaan ehtineet toteutua. Kirja herätti myös ajattelemaan, kuinka erilaista elämä on ollut esimerkiksi omien isovanhempieni nuoruuden aikana.

Anne Frankin elämä ei ollut helppo. Salaisessa siivessä hän joutui elämään jatkuvassa pelossa ja epävarmuudessa. Kuinka hän jaksoi opiskella ja lukea niin paljon? Miksi hän ja hänen äitinsä eivät ymmärtäneet paremmin toisiaan? Vaikka hän eli päivästä toiseen saman katon alla, samojen ihmisten ympäröimänä, hän onnistui löytämään iloa elämäänsä. Olosuhteet eivät olleet helpot. Mutta Anne oli sitkeä. On hienoa, että Anne sai elinaikanaan toteuttaa haavettaan kirjoittamisesta ja hänen päiväkirjaansa luetaan vuosien jälkeenkin suurella mielenkiinnolla.

Arviointi: 2½/5

Emmi

Odotin innolla Anne Frankin päiväkirjan lukemista, koska kirja oli nimenä minulle entuudestaan tuttu, mutta en ollut koskaan lukenut sitä. Kirjan alku vaikutti lupaavalta ja teksti oli helppolukuista. Puolenvälin paikkeilla tuntui, että teksti alkoi hieman toistaa itseään. Kirja on kuitenkin mielestäni hieno kuvaus Annen kehityksestä pikkutytöstä nuoreksi naiseksi. 

Anne on lahjakas kirjoittaja ja pystyy kuvaamaan elämää piilopaikassa värikkäästi ja monipuolisesti. Toivoin salaa, että Anne perheineen olisi selvinnyt juutalaisvainosta. Luettuani viimeisen päiväkirjamerkinnän ymmärsin, että elämä salaisessa siivessä oli päättynyt. Se tuntui pahalta.

Muistan edelleen vierailumme Berliinissä juutalaismuseossa, jossa juutalaisvainon sekä sen seuraukset ja ihmiskohtalot pystyi kokemaan todella elävästi. Myös Annen ja hänen perheensä kohtalo herätti minussa samanlaisia tunteita. Kokonaisuudessaan ihan hyvä kirja, kannatti lukea. 

Arviointi: 3/5

Lokki Joonatan

Riikka

Rehellisesti sanottuna kirja oli pettymys. Odotukseni olivat suuret, mutta kirja oli tylsä. Olisin kaivannut enemmän jännitystä ja tapahtumia.

Kirja oli yllättävän helppolukuinen, ja luin sen nopeasti. Lukemiseen oli kuitenkin välillä vaikea keskittyä, mikä saattaa vaikuttaa pettymykseeni.

Arviointi: 2/5

Seuraava kohde on listan numero 8 eli Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirja, koska se löytyi hyllystä :)

Emmi

Kirjassa oli mielestäni parasta lokin sympaattinen nimi Joonatan Livingston. Muillekin kirjan lokeille oli keksitty hauskasti ihmisten nimet. Arkielämässäni kohtaan lokkeja lähes päivittäin ja voin suoraan sanoa vihaavani niitä koko sydämestäni. Kirjan ansiosta vihani ehkä hieman lieventyi. Muutoin joudun kyllä yhtymään Riikan kommentointiin, eli kirja oli pieni pettymys. Odotin, että se olisi parantunut loppua kohden, mutta mitään valtaisaa lukukokemusta kirja ei minulle tarjonnut. Helppolukuinen ja lyhyt teos, jonka kaikki viisaudet eivät minulle auenneet.

Anne Frankin kirjaa olen aloittanut lukemaan ja se vaikuttaa mielestäni lupaavalta. Todettakoon tähän, että minulla on vuoden 2002 painos, jonka nimi on Päiväkirja. Sisältö on kuitenkin ilmeisesti sama kuin kirjassa Nuoren tytön päiväkirja. Tästä lisää sitten, kun kirja on luettu.

Terkuin Emmi, joka on viettänyt viimeiset kaksi päivää pahan flunssan kourissa

Arviointi: 2½/5