"Muskettisoturit ratsastavat jälleen!
Alexandre Dumas vanhemman (1802-1870) kuolemattomat tarinat maailmankuulujen miekkamiesten seikkailuista piirtävät värikkään kuvan kardinaali Richelieun ja Ludvig VIII:n ajan Ranskasta."
Riikka
Luin Alexandre Dumasin Kolme muskettisoturia lyhentämättömänä alkuperäisteoksen suomennoksena, ja kirja oli pitkä. Ensimmäinen osa oli 264 sivua, toinen 278 sivua ja kolmas 315 sivua; yhteensä 857 sivua luettavaa! Mutta tätäkin teosta oli helppo ja nopea lukea. Alku tosin oli vähän tuskaisa - tuntui, että vasta noin 50 ensimmäisen sivun jälkeen kirjassa alkoi tapahtua. Aloituksen teki ehkä hankalaksi se, etten tiennyt yhtään, mikä on tarinan juoni. Ensinnäkään kirjan takakannen teksti ei avannut tarinaa juuri lainkaan, ja toisekseen olen aika tietämätön tuon aikakauden historiasta, enkä edes tiennyt, mitä musketti tarkoittaa. Sanasta tuli mieleen lähinnä muskelit. Ajattelin musketin tarkoittavan myös jotain vaatetukseen liittyvää, vaikken tiennyt mitä. Joten oli pakko taas googlata; Wikipedian mukaan "musketti on sotilasase, joka on olalta ammuttava ja rihlaamaton. Ammuksina aseessa käytetään hyvin löyhästi piippuun sopivia lyijykuulia." Että näin :)
Tästäkin kirjasta minulla tuli ensimmäisenä mieleen pienenä katsomani tv-sarja muskettisotureista. Muistan heidän tunnuslauseensa: Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Olinkin pettynyt, kun kirjassa tämä lause tuli vastaan ainoastaan yhdessä kohdassa.
Kolme muskettisoturia oli kirjana ihan suositeltava. Athos, Porthos, Aramis ja d'Artagnan pitivät kunnioitettavalla tavalla yhtä koko tarinan ajan. En kuitenkaan jostain syystä keksi kirjasta paljoakaan sanottavaa. Siitä sai kyllä hyvin kuvan 1600-luvun elämästä: kaikkialle liikuttiin hevosten selässä, kirjeet kuljetettiin maasta toiseen siten, että joku toimi viestinviejänä, ja monia päiviä kestävän matkan varrella saattoi tapahtua mitä vain, toisten puolesta oltiin valmiit luopumaan omasta hengestä, monet ihmiset, varsinkin rikkaat, juonittelivat ja toisaalta taisteluiden lomassa oltiin valmiit myös nauttimaan elämästä.
Kirjassa käytettiin värikästä kieltä, mutta häiritsevää oli, kun kaikki sen-alkuiset sanat oli kirjoitettu yhteen: senjälkeen, sensijaan jne.
p.s. Taas on kylläkin annettava tunnustus Veskulle hyvästä muistista; kun Vesku näki, että luen muskettisotureista, niin sieltä tuli heti kommentti "onks siinä joku d'Artagnan" :) Hyvin on tv-sarjoista jääneet hahmot mieleen!
Arviointi: 4-/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti