Tuntematon sotilas

Riikka

Kirjani painos on vuodelta 1955, eikä siinä ole takakansitekstiä, jonka olisin voinut tähän alkuun kopioida. Tosin Väinö Linnan Tuntematon sotilas ei varmaankaan edes kaipaa sen kummempia esittelyitä. Joudun kuitenkin tunnustamaan, että luin kirjan ensimmäistä kertaa vasta nyt 26-vuotiaana. Halusin ottaa Tuntemattoman sotilaan luettavaksi lähellä olleen itsenäisyyspäivän vuoksi. Päätin myös katsoa kirjasta tehdyn elokuvan, kun se tuli itsenäisyyspäivän perinteiden mukaisesti telkkarista. En ollut katsonut elokuvaakaan koskaan aiemmin. Ajoituksellisesti tein kuitenkin virheen: olin lukenut kirjasta noin 250 sivua, kun katsoin elokuvan. Muistin tietysti juuri kirjasta lukemani tutut vuorosanat, joita myös elokuvassa käytettiin. Useampi kohta oli esitetty sanasta sanaan, mikä elokuvaa katsoessa tuntui jotenkin teennäiseltä. 

Olin hieman yllättynyt siitä, että kirja oli mielestäni hyvä. Muistaisin, että Jenna olisi kertonut lukeneensa Tuntemattoman sotilaan kolme (?) kertaa ja kehuneensa kirjaa. Jenna luki kirjaa ainakin lukioaikana, ja muistan ihmetelleeni, miten Jenna voi tykätä kirjasta. Nyt sen sijaan ihmettelen, miksi Tuntematon sotilas herättää mielikuvan tylsästä kirjasta, eikä sitä sen takia haluta lukea vapaaehtoisesti. Omasta mielestäni kirja ei ollut tylsä, vaan päinvastoin mielenkiintoinen. Se avarsi käsitystäni sota-ajan Suomesta. On vaikea ajatella, ettei noista ajoista niin kauan ole aikaa.

Jäin miettimään, miksi kirjan nimi on Tuntematon sotilas. Olin aina ajatellut kirjan nimen tulevan siitä, että yksi sotilas tekee jonkun sankariteon, mutta hänen henkilöllisyyttään ei ole tiedossa, joten hän jää historiaan tuntemattomana. Todennäköisesti nimi kuitenkin liittyy siihen, että monet tavalliselle kansalle tuntemattomat sotilaat taistelivat koko Suomen puolesta, ja heille tulee olla siitä kiitollinen. Jos sota oikeasti on sitä, mitä kirjassa kuvattiin, niin sotilaiden on pitänyt olla todella rohkeita. Mistä nuoret parikymppiset miehet saivat tuon rohkeuden ja halun puolustaa Suomea henkensä uhalla?

Hauskin henkilö kirjassa oli Rokka. Hän jäi myös parhaiten mieleeni. Mutta osa kirjan henkilöistä oli sellaisia, etten nimen kuultuani osaisi kertoa heistä juuri mitään. Se ehkä johtui osittain siitä, että henkilöt sivuutettiin kirjassa nopeasti heidän kuoltua. Sotilaat vain kuolivat, eikä heitä sen enempää jälkikäteen muisteltu.

Arviointi: 3½/5