"Mauri Kunnaksen Koiramäen talossa on jo suomalaisen lastenkirjallisuuden klassikkoja. Se on värikäs, hauska ja todenmukainen kuvaus entisajan elämästä maaseudulla.
Koiramäen talo on maalaistalo jossain Satakunnan puolessa. Sitä asuvat Pransi-isäntä, Fiina-emäntä, mummo, vaari, lapset Kille, Martta, Elsa, Tuomas ja Tilta, piiat, rengit ja ruotiukko Hiski Piskinen. Koiramäen talossa eletään ihan niin kuin vanhassa suomalaisessa talossa on ennen vanhaan eletty. Paitsi että Koiramäen talon kaikki asukkaat ovat koiria."
Riikka
Täytyy myöntää, että luin Mauri Kunnaksen kirjallisuutta nyt ensimmäistä kertaa. Koiramäen tarinat eivät siis olleet minulle ennestään tuttuja, vaikka ne taitavat kuulua vahvasti monen ikäiseni lapsuuteen.
Koiramäen talossa on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1980. Luin kirjan ääneen puolivuotiaalle tyttärelleni, joka tykkäsi katsella kirjan kuvia. Itse ihmettelin, kuinka paljon itselleni outoja sanoja kirja sisälsi. Voin siis sanoa oppineeni uusia sanoja ja uusia asioita luettuani vanhan ajan maalaiselämästä lastenkirjasta :) Jossain vaiheessa kirjaa lukiessani tuntui, että joka sivulla tulee vastaan jokin outo sana, jonka merkitys selvisi vain asiayhteydestä tai kuvan avulla. Tällaisia sanoja olivat muun muassa ruotiukko, pränni (=karjakeittiö), pytinki (=juhlarakennus), vesikorvo, pöytäpihti, sitolkka, leili, nisu (=vehnä), katrilli, juuritiinu, sylkyt (=siemenkodat), häkilä, telso, kapli, koveli, vintilä, kupparinsarvi... En kyllä edelleenkään osaisi selittää kaikkien sanojen merkitystä, jos joku niitä kysyisi. Taitaisin olla pulassa, jos lukisin tätä kirjaa vähän vanhemmalle lapselle, joka kyselisi koko ajan "mikä toi on, mitä tolla tehdään" :)
Ensimmäiseen Koiramäki-kirjaan tutustuttuani sanoisin, että kirja on opettavainen ja varmasti mieluisa lapsille. Myös aikuiset voivat oppia siitä uutta (ainakin tällaiset kaupungissa kasvaneet).
Arviointi: 4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti