Rakasta minut vahvaksi

"Satoa ei koskaan tehdä, se saadaan.
Tärkein on aina lahjaa."

"Aino Suhola on puhutellut jo tuhansien suomalaisten sisintä tämän kirjan välityksellä. Sen viesti on yksinkertainen, mutta niin vaikea toteuttaa: tulee myöntää vajavaisuutensa, armahtaa ja tulla armahdetuksi."

"Pienistä arkipäivän asioista Suhola on kehitellyt sanataiteen jalokiven. Arkipäivän hiilestä on tullut taiteen timantti." (Savon Sanomat)

Riikka

En ole oikeastaan koskaan lukenut runoja tai runokirjoja. Oikeastaan runot ovat minulle tuttuja vain mummoni kautta. Mummo on harrastanut runonlausuntaa ja muistaa paljon runoja ulkoa. Välillä hän lausuu meille ulkomuistista runoja, joissa on jokin mieleenpainuva sanoma. Niitä kuuntelee mielellään, kun runon lausuja osaa eläytyä kertomaansa tarinaan. Mutta silti runot ovat jääneet minulle vieraaksi kirjallisuuden lajiksi.

Aino Suholan Rakasta minut vahvaksi vaikuttaa hieman perinteisestä poikkeavalta runokirjalta, sillä siinä on runoja, mutta myös pieniä tarinoita. Luulen, että tämän tyyppisiä kirjoja ja runoja ylipäätään tulisi lukea hitaaseen tahtiin ajatuksella - ehkä useampaankin kertaan, jotta merkitykset avautuisivat syvällisemmin. Oma kärsivällisyyteni ei kuitenkaan riitä junnaamaan paikallaan, vaan haluan saada luettua kirjat nopeasti alusta loppuun :)

Runokirjaksi Rakasta minut vahvaksi oli omalla tavallaan puhutteleva. Siinä kuvataan rehellisesti arkea, arjen haasteita ja vaatimuksia nyky-yhteiskunnassa sekä pohditaan elämän tarkoitusta. Teosta lukiessa tulee joissain kohdin hieman haikea olo; mikä merkitys eri asioilla ja kokemuksilla elämässämme on? 

Teoksen lopussa Suhola kuvaa esimerkiksi kuolemaa oivaltavasti: "Ei kuolema ole kauhistus niille, jotka lähtevät, vaan niille, jotka jäävät. Harhaisessa itseriittoisuudessani menetän tuokioksi kyvyn jakaa kohtalon muiden kanssa. Kuolema ei merkitse elämän tarkoituksen katoamista. Surun ja kärsimyksen pohjalla on aina kutsu tehdä elämästä totta."

Arviointi: 2½/5