"Mitä tapahtuu, kun nuoruuden rakastavaiset kohtaavat yhdentoista vuoden jälkeen? Piedrajoen rannalla istuin ja itkin on lumoava tarina rakastavaisista, jotka kamppailevat löytääkseen elämän tarkoituksen. Naisesta on kasvanut itsenäinen ja vahva, ja miehestä on tullut hengellinen johtaja. Yhdessä he lähtevät matkalle, joka ravistelee molempien tunteita ja suhdetta elämään. Syytökset ja kauna nousevat vuosien jälkeen pintaan. Mutta Piedrajoen rannalla, Ranskan Pyreneiden pienessä kylässä, he tarkastelevat uudelleen erikoista suhdettaan ja pohtivat elämän tärkeitä kysymyksiä."
Riikka
Paulo Coelhon Piedrajoen rannalla istuin ja itkin oli minulle lukukokemuksena täysi pettymys. En ole aiemmin lukenut Coelhon kirjoja, mutta koska niitä näkee paljon kirjakaupoissa ja kirjastoissa, kuvittelin niitä hyviksi, ja joskus olen suunnitellutkin jonkin Coelhon kirjan lukemista. Koska tämä kirja osui silmiini edellisellä kirjastokäynnillä, päätin ottaa sen luettavaksi. Takakannen teksti oli ihan houkutteleva, mutta ellei tämä kirja olisi ollut kirjalistallamme, olisin jättänyt lukemisen kesken.
Mielestäni kirja oli liian uskonnollissävytteinen ja ehkäpä sitten liian romanttinen - rakkausromaaninahan tätä mainostetaan. En vain päässyt kiinni tarinaan, ja uskontojaarittelut tuntuivat todella tylsiltä. Se, mikä kirjassa oli hyvää, oli Pilarin kotikaupunki Zaragoza, joka toi mieleeni viime syksyisen vierailumme kyseiseen kaupunkiin :)
Arviointi: 2/5
Emmi
Olen kirjasta saamaa mieltä Riikan kanssa, se oli pettymys. Odotin kirjalta paljon ja ajattelin, että koska Coelho on niin tunnettu ja suosittu kirjailija, tarinan täytyy olla hyvä. Odotin koko ajan, että juoni olisi edennyt hieman nopeammin ja tarinassa olisi tapahtunut jotain mielenkiintoista. Sitä ei kuitenkaan tapahtunut.
Kuten Riikka kirjoitti, kirja oli liian uskonnollinen. Uskonnossa ja siitä kirjoittamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa tai väärää, mutta tässä kirjassa sitä oli vain yksikertaisesti aivan liikaa :) Kirja on varmasti mielenkiintoista luettavaa esimerkiksi uskontoa opiskelevalle henkilölle, mutta mielestäni hyvin yksityiskohtaiset kuvaukset kirkoista ja pyhimyksistä eivät olleet kovinkaan mukaansatempaavia. Kirjan hyvä puoli oli se, että se oli nopealukuinen :)
Arviointi: 2/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti