Olemisen sietämätön keveys

"Olemisen sietämätön keveys on neljän keskieurooppalaisen sijaansa etsivän ihmisen tarina. Se on myös rakkauskertomus, syvimpiä ja kauneimpia mitä koskaan on kirjoitettu.

Tomás, prahalainen kirurgi ja naistenmies, rakastuu päätäpahkaa herkkään hauraaseen tarjoilijattareen Terezaan. Hän haluaa tytön mutta myös vapautensa, kaikki hänelle kertyneet ihanat naiset. Heistä tärkein on Sabina, itsellinen taiteilija ja seikkailijatar.

Vuosi 1968 viskoo ihmiset maailmalle. Genevessä Sabina solmii suhteen Franziin, keski-ikäiseen, osallistuvan polven tiedemieheen, jonka idealismi ulottuu koko maailmaan.

Ihmiskohtalot kutoutuvat romaanissa kuvioksi, jonka moraaliset, intellektuaaliset, eroottiset ja poliittiset kosketuskohdat ovat ainutlaatuiset."

Riikka

Olin mieltänyt Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys -teoksen ennalta hankalaksi ja raskaaksi luettavaksi. Luulin sen olevan kovin filosofinen teos, jonka joutuisi lukemaan "pakolla". Mutta teos yllätti erittäin positiivisesti. 

Olin itse asiassa suunnitellut tämän teoksen lukemista jo aiemmin keväällä, kun lueskelin häämatkakohteemme Prahan matkaopaskirjoja. Monessa Praha-oppaassa suositeltiin luettavaksi Olemisen sietämätöntä keveyttä, jos matkustaa Prahaan, mutta tuolloin kirjaa ei ollut saatavilla lähikirjastoista, joten jouduin valitsemaan muuta luettavaa. Nyt jälkikäteen Prahassa käyneenä tunnistin kyllä kirjassa mainitut tapahtumapaikat, kuten Petrinin kukkulan ja Vltava-joen. 

Olemisen sietämätön keveys oli lukukokemuksena kirja, joka teki mieli lukea nopeasti loppuun. Lukemista helpottivat hyvin lyhyet kappaleet ja tarinan jaottelut seitsemään eri osaan. Lukiessa tuli ajateltua, etten voi vielä lopettaa, vaan luen ainakin tämän osan loppuun :)

Kirjan ihmiskohtalot olivat osittain outoja ja säälittäviä, mutta myös mielenkiintoisia. En ihan voinut henkilökohtaisesti ymmärtää, miksi Tomás ei voinut olla onnellinen Terezan kanssa, vaan haki jatkuvasti seikkailuja muualta. Ehkä selitys liittyi siihen olemisen sietämättömään keveyteen...

Teos sai ajattelemaan elämää ja elämän tarkoitusta, mutta myös ihmisten kaipuuta onneen. Mistä olemme onnellisia ja mihin tyydymme elämässä? Mikä on kohtalon merkitys, mikä omien valintojemme?

Kirjan lopussa surullista oli Karenin-koiran syöpä ja lopetus. Tuli ihan meidän vanha koira mieleen <3

Arviointi: 3½/5