Manillaköysi

"Kun 'Manillaköyden' ensimmäinen painos ilmestyi 1957, totesivat monet arvostelijat sen vuosikymmenten ehkä merkittävimmäksi suomalaiseksi proosateokseksi. Kuluneiden vuosien aikana teos on herättänyt suurta huomiota myös ulkomailla; se on käännetty neljälletoista kielelle.

'Manillaköysi' on sotakirja, mutta Veijo Meren sota ei ole jännittävää seikkailua, jossa nopein ja nokkelin vetää pisimmän korren. Se on kaaosta, perinpohjaista epäjärjestystä, jossa nokkelinkin sekaantuu ja nopeinkin jää loukkuun syytä käsittämättä.

Veijo Meri ei kertojana pyri kuvaamaan sosiaalista tai historiallista todellisuutta, hän kuvaa yksilöitään tilanteissa, joita he eivät hallitse, ympäristössä joka on hätkähdyttävän omalakinen, yhtä aikaa oudon kirkas ja koomisesti väännähtänyt. Lukijalle Meren proosa merkitsee seikkailua maailmassa, jossa mikään ei ole varmaa vaikka kaikki on tuttua."

Riikka

Veijo Meren Manillaköysi oli mielestäni melko tylsä kirja. Siiä oli paljon sellaisia kohtia, joita en ihan ymmärtänyt. Tämä saattoi kyllä johtua siitä, että luin kirjaa väsyneenä. 

Aluksi kirja vaikutti ihan mielenkiintoiselta, koska jo kirjan alussa tuotiin esiin köyden merkitys. Se, että köysi oli sidottu Joosen ympärille jo teoksen alussa, piti yllä lukuintoa ja halua saada tietää, kuinka Jooselle lopulta käy. En kuitenkaan ymmärrä, miksi köysi piti sitoa niin tiukasti Joosen ympärille ja miksei hän voinut sitä itse löysyttää tukalan olon ilmaannuttua. 

Koska Manillaköysi on sotakirja, löysin siitä jotakin samaa kuin Tuntemattomasta sotilaasta. En ole juurikaan lukenut sotakirjoja, koska olen kuvitellut ne tylsiksi, mutta jatkossa aion antaa niillekin mahdollisuuden :)

Arviointi: 2/5

Emmi

Manillaköysi oli vähän erikoinen kirja, mutta silti parempi kuin aluksi kuvittelin. Suhtaudun aina jotenkin epäluuloisesti sota-aiheisiin teoksiin ja luokittelen ne Riikan tapaan aluksi tylsiksi tai sellaisiksi, joista en ymmärrä mitään. 

Kirja oli nopealukuinen ja hauska, mutta tuntuu etten ihan pääsyt siinä sille tasolle mihin olisi pitänyt. En täysin allekirjoita sitä, että kirja olisi "vuosikymmenten ehkä merkittävin suomalainen proosateos" :) Manillaköyden merkitys jäi osittain ymmärtämättä. Itsekin jäin pohtimaan, että miksi Joose ei vain voinut ottaa puristavaa köyttä ympäriltään ja helpottaa siten oloaan.

Annan kirjalle kuitenkin pisteitä siitä, että se on ensimmäinen kokonaan lukemani sotateos. Pisteitä tulee myös Elviira vaimon hauskasta lempinimestä Viira. Luettuani Manillaköyden olen vihdoin valmis kohtaamaan Tuntemattoman sotilaan, jonka kanssa en aikaisemmin ole päässyt alkua pidemmälle. Ennen tuntematonta aion kuitenkin haastaa itseni ja aloittaa lukemaan Seitsemää veljestä. Toivottavasti sen kanssa ei käy samoin kuin Taru sormusten herrasta -kirjan kanssa kävi..

Arviointi: 3/5