Olen lukenut Grimmin veljesten satukirjat I-III noin kymmenen vuotta sitten lukioaikoinani. Pidin saduista, joista moni oli tuttu jo lapsuudesta. Nyt otimme Emmin kanssa luettavaksemme Grimmin satujen ensimmäisen kirjan nimeltään Ruusunen. Siinä on yhteensä 67 satua, joista tunnetuimpia ovat varmasti tarinat Prinsessa Ruususesta ja Punahilkasta.
Kun olin pieni, minulle luettiin paljon satuja, ja monesta nyt lukemastani sadusta tuli oma lapsuus mieleen. Osa saduista oli vähän jänniä, osa outoja ja osa opettavaisia. Perusviesti näissä Grimmin saduissa tuntuu olevan, että paha saa palkkansa ja hyvyys palkitaan. Aina loppu ei kuitenkaan ole onnellinen, vaikka moni satu päättyykin siihen, että kuninkaanpoika löytää prinsessansa ja he elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Toisaalta, kun satukirjan luki nopeasti muutamassa päivässä alusta loppuun, tuntui moni satu muistuttavan ehkä vähän liikaakin toisiaan. Äkkiseltään en siis ole heti kovin innoissani valmis siirtymään Grimmin satujen toiseen ja kolmanteen osaan - ehkä tässä välissä voisi lukea jotain muuta ja palata satujen maailmaan taas myöhemmässä vaiheessa, pienen tauon jälkeen :)
Arviointi: 3½/5
p.s. Lukuprojekti ei vieläkään ole päässyt kunnolla vauhtiin tauon jälkeen... Olen kyllä lukenut paljon, mutta enimmäkseen lehtiä, hömppäkirjoja (mm. Sophie Kinsellaa) ja vauvakirjoja. Yritämme kuitenkin Emmin kanssa ryhdistäytyä ja herättää lukuprojektin taas eloon. Seuraavina luettavina meillä kummallakin on vuorossa Häräntappoase ja Nalle Puh, sillä kävimme alkuviikosta yhdessä kirjastossa ja yritimme valita helppo- ja nopealukuisia kirjoja, jotta projekti ei taas tyssää, kuten kävi talvella kirotun TSH:n kohdalla :)
Emmi
Minulle Grimmin sadut ovat lapsuudesta tuttuja, mutta en ole niitä aikoihin lukenut. En muistanut, että saduissa on melko paljon uskonnollisia viittauksia: joku oli kasvatettu "Herran nuhteessa", pahan aarnikotkan talossa "haisi kristitylle", kuningattarelle ilmestyi Neitsyt Maria jne. Tällaisiin seikkoihin kiinnittää ehkä enemmän huomiota, kun satuja lukee näin aikuisiällä. Kuten Riikka kirjoitti, saduissa paha sai palkkansa ja hyvyys palkittiin. Hyvyyteen liittyi myös monesti Herran nuhteessa eläminen ja Jumalan kunnioittaminen. Grimmin veljekset olivat siis selvästi kristillisten arvojen puolestapuhujia.
Sadut ovat opettavaisia ja varmasti hyvää iltaluettavaa lapsille. Kirja olisikin hyvä käydä läpi niin, että lukisi aina yhden sadun illassa, koska muutointarinat alkavat toistaa itseään. Kirjassa oli muutamia sellaisia kertomuksia, jotka olivat tismalleen toistensa kaltaisia, satujen henkilöt oli vain vaihdettu erilaisiksi.
Arviointi: 3½/5
ps. Odotan mielenkiinnolla Muumi-kirjan lukemista. Muumeihinkin olen tutustunut vain lapsena, jolloin tarinoiden monikerroksellisuus on saattanut jäädä hieman vähemmälle huomiolle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti