Pahuus

"Koskettavassa, omaelämänkerrallisessa kirjassaan Jan Guillou kertoo arkipäivän pahuudesta: Erik-pojan kasvuvuosista kotona sadistisen isän armoilla ja koulussa jengin varjossa. 

Erik erotetaan koulusta kovapintaisen käytöksensä vuoksi, ja hän päätyy sisäoppilaitokseen. Siellä hän joutuu simputuksen kohteeksi ja alkaa etsiä puolustautumiskeinoja. Hänen yrityksensä nousta vanhempien poikien sortoa vastaan johtavat kuitenkin vain väkivallan kierteeseen, jota hän ei ajan mittaan kykene hallitsemaan. Syntyy avoin sota. Lopulta Erik on valmis viimeiseen kostoon.

Jan Guillou tunnetaan suosituista agenttiromaaneistaan. Pahuudessa hän tekee tarkasti havainnoivan matkan pimeyden ytimeen. Mikael Håvström on ohjannut romaanin pohjalta elokuvan." 

Riikka

Pahuus teoksen nimenä kuvaa hyvin Guilloun teoksen sisältöä. Kirjassa on hyvin paljon väkivaltaa ja pahuutta,  mutta myös oikeudenmukaisuuden tavoittelua ja pyrkimystä hyvään.

Kirjan alku oli ahdistavaa luettavaa, kun Erikin isä pahoinpiteli poikaansa jatkuvasti aivan mitättömistä asioista. Ihmettelin monesti, miksi Erik ei puolustautunut. Miksi hän alistui väkivaltaan, vaikka olisi voinut puolustautua? Miksi kukaan ei tehnyt mitään?

Erikin pelastukseksi koitui koulunvaihto sisäoppilaitokseen ja tutustuminen tavalliseen, kilttiin Pierre-poikaan, josta tuli Erikin paras ystävä. Erik oli valmis puolustamaan Pierreä hinnalla millä hyvänsä. Väkivalta ei kuitenkaan loppunut sisäoppilaitoksessa, vaikka Erik olisikin halunnut olla tappelematta. Kirjaa lukiessani jäin miettimään, onko tuollaisia sisäoppilaitoksen kaltaisia paikkoja, joissa lapset ja nuoret pahoinpitelevät toisiaan kenenkään aikuisen siihen kunnolla puuttumatta, edelleen olemassa. Varmasti jossakin on, vaikka se surullista onkin. 

On ihme, että Erik selvisi ja jaksoi keskittyä urheiluun sekä koulunkäyntiin kokemastaan väkivallasta huolimatta. Vaikutti siltä, että Erik sai urheilusta voimia - hänellä oli jotain, jota tavoitella tulevaisuutta ajatellen. Samoin kuin Erikin tavoite päästä ylioppilaaksi ja myöhemmin yliopistoon kannusti Erikiä kouluarvosanojen parantamiseen. Oli hienoa, että Erik onnistui.

Vaikka kirjan lopussa ei suoraan kerrotakaan, kuinka Erikin isälle lopulta kävi, oli kosto mielestäni aivan oikein.

Vaikka Pahuus oli väkivallan takia ahdistavaa luettavaa, Erikin tarina jäi vahvasti mieleen. Kannatti lukea.

Arviointi: 3½/5